Nuori nainen herää sairaalassa. Hän ei pysty heti näkemään eikä puhumaan. Miksi hänen eloisa sikiönsä oli tänään niin hiljainen?Naisen viimeinen muistikuva sodan runtelemassa maassa oli kotitalon ikkunan takana välähtänyt kirkas valo. Perhe oli koolla ja siskokin käymässä lastensa kanssa.Alkaa maanpäällinen helvetti, jossa motiivit elossa olemiseen harvenevat päivä päivältä. Missä kulkee ihmismielen sietokyvyn raja? Löytyykö jokin syy elää?Teos on kannanotto naisten asemaanNaisen asema Suomessa on ollut kiitettävästi puheenaiheena äänioikeuden myöntämisestä asti. Sadan vuoden työ on nyt valumassa hiekkaan. Naisten turvallisuustilanne on Suomessa heikompi kuin koskaan rauhan aikana. Muukalaisten suorittamat murhat kuuluvat joukkoon turhat kuolemat, jotka olisi voitu välttää toisenlaisella politiikalla. Rituaalimurhat päänirroituksineen eivät kuulu demokraattisen maailman piiriin.Golubenko: Meidän toinen kirjamme, My War, on julkaistu. Samalla tavalla kuin ensimmäinenkin, se on jyrkkä kannanotto nykyajan tapahtumiin ja niiden vaikutuksiin yksilötasolla. Tämä teksti käsittelee rankempia tapahtumia ja oli henkisesti tosi raskasta käsitellä. Tuntui, että olin käymässä sotaa itseni kanssa. Kirjan tapahtumat seuraavat minua painajaisissa vielä monta viikkoa, mutta tämä tarina oli pakko kertoa. Helppoa lukukokemusta kirja ei tarjoa. Uskallatko lukea?Honkaneva: Olen viime päivät työstänyt uutta yhteisteostamme raskain mielin. Fiktiivisten päähenkilöiden elämä masentaa erityisesti siksi, että tiedän naisten saavan todellisuudessa vielä surkeamman kohtalon eri puolilla maailmaa. Hävettää, että Suomi kuuluu siihen joukkoon. Toivottavasti jokainen tuntee piston sydämessään ja lukee My War.